Yötyö

Hola todos!

Taas 7 yötä sanomalehtien jakamista takana. Jakopiirini on aika iso ja se käsittää kymmeniä hissittömiä kerrostaloja. Piirin jakojärjestyksen täytyy olla jonkun pirullisen Aivon suunnittelun tulosta; piiri alkaa hilpeän kevyesti parilla rivitalolla, hieman keho lämpiää, kaikki tuntuu vielä positiiviselta, elämä hymyilee.
Sitten tulee kunnon setti hissittömiä kerrostaloja, hiki valuu kuin Jangtse, pieni epäilyksen häivähdys hiipii mieleen, kunnes juuri ennen luovuttamisajatuksia tulee taas parit rivitalot, joiden aikana aivojen itsesuojelujärjestelmä palauttaa toivon. Tupakki huuleen tässä vaiheessa, muina miehinä.
Savujen jälkeen epämääräinen kolonna kerrostaloja, joiden aikana mielentila muuntuu kevyestä vitutuksesta puhtaaseen raivoon. Juuri ennen katkeamispistettä piiri kuitenkin helpottuu rivitalojen sarjalla ja mieli saa valehdeltua itselleen, että työmies on sentään erimies. Pirullista.
Sitten alkaa lopullinen koitos; kerrostalojen massiiviset kolonnat kohoavat edessä pimeinä vuorina, joiden edessä vanha kunnon Edmund Hillarykin olisi lähes paskonut punttiin. Alku menee staminalla ja lihaksilla, keskivaiheilla maitohapot syöksyvät jäseniin, pumppu hakkaa polyrytmisesti ja epätoivokin kääntyy kuolemaa edeltäväksi hilpeydeksi. Loppu menee jonkinlaisessa astraalisessa moodissa, jossa todellisuuden ja kuvitelman raja on jo kauan sitten hämärtynyt. Juuri kun luulet olevasi siirtynyt autuaammille jakomaille, piiri päättyy. Olet lähes kiitollinen sen suunnittelijalle tässä vaiheessa, raivon sijaan, ja palaat reitille nöyränä ja nälkäisenä seuraavana yönä.