Luontoilta farewells

Ystäväni lähetti kerran -jo vuosia sitten- Luontoiltaan pallokalan, täytetyn tietty. Oli antoisaa seurata raatia, hienoja miehiä.
-Seppo?
-Kumpi? Vuolanto sanoo.
-Vuokko... Neuvonen ohjaa
-Ei,ei..kyllä tämä on mielestäni kala tai.. -staja? Harri?
-HÄ! JOO! KYLLÄ TÄMÄ SELVÄSTI ON KA-...
-jaanin pöllö! Vuolanto jatkaa Dahlströmiä.
-Ajattelin että saattaa olla näätä jos parran laittaa.. tosin näätä ei muni.. Helminen toteaa ja puristuu sisäänsä ja hajoaa tilaan.
-Ehkä se on ... Neuvonen yrittää
-Älä ala Neuvomaan! mielipuolinen maalainen huutaa yleisöstä, nielee mikrofonin ja tukehtuu.
-PÖLLÖ! UKULI! Kottaraiset pesii sen höyhenissä kesätalvissyksy-aikaan,Vuolanto toteaa nousee siivilleen ja lentää aurinkoon.
-Kauris? Neuvonen sanoo.Sullahan on aina asiaa,senkin mutrusuu.
-Hmmm,hym,jonkinlainen matopussi..poron siittiöitä..talvehtiva rukoilijasirkkayhdyskunta kotelossa..hym.. Kauri analysoi ja kokee metamorfoosin takaperoisesti,aina toukka- ja munavaiheen kautta tyhjyyteen ja katoaa
.
-Harri? Neuvonen yrittää ja pirstaloituu yleisön syleilyyn.Palasia keräillään kuin koppakuoriaisia.
-Harri? TARKOITAT VARMAAN HARJUSTA! NYT KUN KAIKKI OVAT MELKEEN MENNEET;PAKKO SANOA: HAUKI TUNNETAAN NIMELLÄ JÄNKÄKOIRA MEIDÄN PIIREISSÄ JA SEN MUNASTA AIKOINAAN PLANEETAT LUOTIIN! Dahlström pulputtaa ja muuttuu kuduksi ja suuksi ja nielaisee itsensä.
-Taidankin olla yksin? Vuokko kysyy. -No yksin ja yksin, hän toteaa ja sivelee partaansa ja ajattelee siemeniään. Seppo kiipeää radiomastoon yleisön edessä, kuvittelee leijailevansa sieltä pyörteisesti, kevyesti keinuen kuin ylähyllyltä putoava lehti histologian kirjastossa. Mutta tietenkin hän mätkähtää rujosti multaan kuin lihava enkeli ja taittaa niskansa. Mainittakoon, että hänen niskastaan kasvoi myöhemmin apinanleipäpuu.
Kiitos Luontoillan kavereille, tervetuloa uudet hahmot. (samalla PPP konttaa jo pöydän alla syöden Vuolannon unohtunutta talipalloa).