Neloselta tuli joku elokuva chupacabrasta, en tosin katsonut sitä, sillä tein tvstä merivesiakvaarion. Chupacabrahan elää tarujen mukaan Keski-Amerikassa. Tämä ”vuohenimijäksi” ristitty hybridi on hauska veijari. Seuraava kuvaus wikipediasta: ”chupacabra on kaksijalkainen peto, jolla on lepakkomaiset siivet ja harmaa tai sininen paljas iho. Sillä on kananmunan kokoiset punaisina palavat silmät ja pitkät torahampaat. Sen selästä kasvaa piikkejä. Chupacabra liikkuu yliluonnollisen nopein ja äänettömin askelin ja sen kerrotaan löyhkäävän rikinkatkua, joka lamauttaa saaliseläimet.”
Joku vuosi sitten otsikoissa oli ORANG PENDEK, Sumatran apinamies. Kerrotaan, että jo Marco (hevos-) Polo aikoinaan näki orang pendekin Sumatran tiheissä viidakoissa. Kohua herätti se, että läheiseltä saarelta löydettiin homo floresiensiksen jäänteet eli Indonesian hobitti, lyhyt nykyihmisen ”edeltäjä”. Tässä yksi kuvaus pendekistä: “The Sumatran Bigfoot It has been described as being an ape-like bipedal creature, under a metre high, immensely strong with broad shoulders, short legs and almost entirely covered in short, dark grey hair.”
Itse muistan hyvin erään kauhua herättäneen yön Lapista. Olin vaeltanut muutamia kymmeniä kilometrejä päivien aikana. Eräänä iltana leiriydyin aapasuon tuntumaan, sillä siellä oli bongareiden rakentama piilokoju, josta oli hyvä tarkkailla kurkia ja muita siivekkäitä. Lintubongarithan tirkistelevät binokulaariensa ja teleputkiensa läpi näiden ornitologian ihmeiden käyskentelyä kuin se olisi rietas peep-show.
Joka tapauksessa, hiivin yöllä piilokojuun kytätäkseni teerien soidinpornoa. Ne, jotka eivät tiedä, kerrottakoon, että siinä vaipuu tietynlaiseen tietoiseen horrokseen. Teerien hypnoottinen pulina, suon haju ja ympärillä olevat ornitologien synkät muistot saavat sen aikaan.
Äkkiä aivan piilokojun läheltä, nousi suosta turpeen ja tupasvillojen verhoama Näkki. Se kohotti raajansa ylös kohti täysikuuta ja sihisi äänekkäästi. Sitten se, suokukkojen hyökätessä sen kimppuun, päästi kammottavan pitkän yössä kiirivän huudon. Tämän jälkeen se alkoi upota hitaasti, poramaisesti kiertyen takaisin suon uumeniin.
Yksi hienoimpia kokemuksiani. Olin tosin jälkiruoaksi, tulilla keitetyn hernekeiton jälkeen, niellyt kourallisen madonlakkeja, mutta eihän ne nyt isoon mieheen mitenkään vaikuta.
Kätevä lista näistä hominin kaltaisista hihhuleista on esim. täällä :
http://www.meta-religion.com/Paranormale/Cryptozoology/hominids/hominids_of_the_world.htm
Seuraavalla kerralla puhutaankin hyönteisistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti