Coelacanth

Moro!

Tässä onkin pari viikkoa vierähtänyt kalareissulla Jäämerellä. Kylmä oli kuin eskimoa naidessa, mutta iskukoukkuihin tarttui jotain mielenkiintoista; erittäin harvinainen latimeria chalumnae nordensis, coelacanthin pohjoinen alalaji. Jos latimeriaa haluaa saada koukkuunsa, kannattaa syöttinä käyttää tsantsaa, juuri muuhun latimeria ei iske. Tsantsa on nyrkin kokoiseksi kutistettu ihmisen pää. Itse hommaan niitä Equadorista.

Coelacanth on hyvin uhanalainen, lähes sukupuutossa. Se on miljoonia vuosia pysynyt lähes samankaltaisena, se on oikea elävä muinaisjäänne. Itse Costeaukin yritti löytää coelacantheja. Seilasi Calypsollaan Komoreille punainen pipo kajuutan ikkunan takana heiluen. Harvinaisen pieni pää muuten Kustoolla, olisi käynyt syötiksi kutistamattakin. Vapaa-aikanaan Costeau käytti pienennettyä fetsiä.

Coelacanthin liha on aika pahaa, tosin pohjoinen versio oikein valmistettuna –valkoviinietikan kera- on hyvinkin syötävää.

Nyt kun pohjoisnapakin sulaa olemattomiin 30 vuodessa voimme olettaa, että coelacanth yleistyy tai sitten ei. Tämä tällä kertaa.