Luontoilta farewells

Ystäväni lähetti kerran -jo vuosia sitten- Luontoiltaan pallokalan, täytetyn tietty. Oli antoisaa seurata raatia, hienoja miehiä.
-Seppo?
-Kumpi? Vuolanto sanoo.
-Vuokko... Neuvonen ohjaa
-Ei,ei..kyllä tämä on mielestäni kala tai.. -staja? Harri?
-HÄ! JOO! KYLLÄ TÄMÄ SELVÄSTI ON KA-...
-jaanin pöllö! Vuolanto jatkaa Dahlströmiä.
-Ajattelin että saattaa olla näätä jos parran laittaa.. tosin näätä ei muni.. Helminen toteaa ja puristuu sisäänsä ja hajoaa tilaan.
-Ehkä se on ... Neuvonen yrittää
-Älä ala Neuvomaan! mielipuolinen maalainen huutaa yleisöstä, nielee mikrofonin ja tukehtuu.
-PÖLLÖ! UKULI! Kottaraiset pesii sen höyhenissä kesätalvissyksy-aikaan,Vuolanto toteaa nousee siivilleen ja lentää aurinkoon.
-Kauris? Neuvonen sanoo.Sullahan on aina asiaa,senkin mutrusuu.
-Hmmm,hym,jonkinlainen matopussi..poron siittiöitä..talvehtiva rukoilijasirkkayhdyskunta kotelossa..hym.. Kauri analysoi ja kokee metamorfoosin takaperoisesti,aina toukka- ja munavaiheen kautta tyhjyyteen ja katoaa
.
-Harri? Neuvonen yrittää ja pirstaloituu yleisön syleilyyn.Palasia keräillään kuin koppakuoriaisia.
-Harri? TARKOITAT VARMAAN HARJUSTA! NYT KUN KAIKKI OVAT MELKEEN MENNEET;PAKKO SANOA: HAUKI TUNNETAAN NIMELLÄ JÄNKÄKOIRA MEIDÄN PIIREISSÄ JA SEN MUNASTA AIKOINAAN PLANEETAT LUOTIIN! Dahlström pulputtaa ja muuttuu kuduksi ja suuksi ja nielaisee itsensä.
-Taidankin olla yksin? Vuokko kysyy. -No yksin ja yksin, hän toteaa ja sivelee partaansa ja ajattelee siemeniään. Seppo kiipeää radiomastoon yleisön edessä, kuvittelee leijailevansa sieltä pyörteisesti, kevyesti keinuen kuin ylähyllyltä putoava lehti histologian kirjastossa. Mutta tietenkin hän mätkähtää rujosti multaan kuin lihava enkeli ja taittaa niskansa. Mainittakoon, että hänen niskastaan kasvoi myöhemmin apinanleipäpuu.
Kiitos Luontoillan kavereille, tervetuloa uudet hahmot. (samalla PPP konttaa jo pöydän alla syöden Vuolannon unohtunutta talipalloa).

Ajatuksia

Höyheneni syttyivät tuleen vittusi koronan kuumuudessa. Käteni muuntuivat tekokäsiksi, polymeerit murenivat vulvasi tuulessa. Kävelin lähemmäksi; alaraajani hukkuivat eroottisen hautasi syvyyteen.

Luontoilta

Luontoillan uusi juontaja: http://www.youtube.com/watch?v=gDrPVuU3eRY
Kopio ja tee pastaa eli copy and paste.

Itse olen muuten seurannut luontoiltaa kai 15 vuotta. Kauri "kitiini" Mikkola jne.'

katsotaan miten uusi ryhmä onnistuu,juontaja on kyllä ok, PPP on vanha ornitologi :D

Itse tapasin hänet kyykkypaskalta teerien kanssa ja liityin joukkoon Parikkalassa -06.

Michelangelo di Caravaggio

Teemalta alkoi laadukas taidesarja, jonka eka osa käsitteli Michelangelo Merisi da Caravaggiota. Tämä Milanin paholainen oli kova jätkä. Erittäin väkivaltainen tai ehkä pikemminkin helposti ärsyyntyvä. Tämä ei siis ole se michelangelo, joka normaalisti tulee mieleen.

Tällä kaverilla oli tyypillinen nerouden ja vimman liitto sisällään ja se ajoikin hänet sellistä toiseen, vaikeudesta kolmanteen. Murhakin tapahtui, tosin kaksintaistelun jälkeen.

Maalausmallinsa hän haki ilotaloista ja tavernoista, ja hän tulikin kuuluisaksi raadollisesta ja luonnonmukaisesta tyylistään. Yksi hänen kuuluisimmista teoksistaan on Death of the Virgin,käsinkosketeltava kuolokuva Neitsyestä ja sanotaankin että saadakseen kuolon autenttisuutta kuvaan, hän käytti mallina juuri hukkunutta ruumista.

Luonnollista tietty käyttää kuolleita mallina, jos kuolleita maalaa ja toisin päin. Itse käytän suoruumiita mallina kun maalaan eläviä, sillä suoruumiit ovat jotenkin elähdyttävämpiä ja ilmeikkäämpiä kuin elävät mallit. Tällä hetkelläkin on iskukoukut suossa odottamassa saalista.

Kannattaa joka tapauksessa tutustua kaveriin ja hänen biografiaansa, hyvin repivä, sekopäinen ja mielenkiintoinen oli äijän tie, joka päättyi johonkin syrjäiseen luostariin, jonne hän hourailujen jälkeen kuoli.

Tässä pari kuvaa, joku vanha äijä, upea maalaus, ja medusa, jonka mallina toimin itse. Muistan hyvin tuon kohtaamisen Caravaggion kanssa. Se riivattu mielipuoli... nero...

Perjantai

Ystävät! Kuulijat! Lukijat!

Rakastelin juuri Itä-Aasiasta laivattua kuumalla vahalla täytettyä jättiläisskolopendraani Hyönteisruhtinaan olomuodossa. On aika kohottaa peitset ja kiniinikärhet ja käydä sotaan Korentoja vastaan! UGH!

Chupacabra etc.

Neloselta tuli joku elokuva chupacabrasta, en tosin katsonut sitä, sillä tein tvstä merivesiakvaarion. Chupacabrahan elää tarujen mukaan Keski-Amerikassa. Tämä ”vuohenimijäksi” ristitty hybridi on hauska veijari. Seuraava kuvaus wikipediasta: ”chupacabra on kaksijalkainen peto, jolla on lepakkomaiset siivet ja harmaa tai sininen paljas iho. Sillä on kananmunan kokoiset punaisina palavat silmät ja pitkät torahampaat. Sen selästä kasvaa piikkejä. Chupacabra liikkuu yliluonnollisen nopein ja äänettömin askelin ja sen kerrotaan löyhkäävän rikinkatkua, joka lamauttaa saaliseläimet.”

Joku vuosi sitten otsikoissa oli ORANG PENDEK, Sumatran apinamies. Kerrotaan, että jo Marco (hevos-) Polo aikoinaan näki orang pendekin Sumatran tiheissä viidakoissa. Kohua herätti se, että läheiseltä saarelta löydettiin homo floresiensiksen jäänteet eli Indonesian hobitti, lyhyt nykyihmisen ”edeltäjä”. Tässä yksi kuvaus pendekistä: “The Sumatran Bigfoot It has been described as being an ape-like bipedal creature, under a metre high, immensely strong with broad shoulders, short legs and almost entirely covered in short, dark grey hair.”

Itse muistan hyvin erään kauhua herättäneen yön Lapista. Olin vaeltanut muutamia kymmeniä kilometrejä päivien aikana. Eräänä iltana leiriydyin aapasuon tuntumaan, sillä siellä oli bongareiden rakentama piilokoju, josta oli hyvä tarkkailla kurkia ja muita siivekkäitä. Lintubongarithan tirkistelevät binokulaariensa ja teleputkiensa läpi näiden ornitologian ihmeiden käyskentelyä kuin se olisi rietas peep-show.

Joka tapauksessa, hiivin yöllä piilokojuun kytätäkseni teerien soidinpornoa. Ne, jotka eivät tiedä, kerrottakoon, että siinä vaipuu tietynlaiseen tietoiseen horrokseen. Teerien hypnoottinen pulina, suon haju ja ympärillä olevat ornitologien synkät muistot saavat sen aikaan.

Äkkiä aivan piilokojun läheltä, nousi suosta turpeen ja tupasvillojen verhoama Näkki. Se kohotti raajansa ylös kohti täysikuuta ja sihisi äänekkäästi. Sitten se, suokukkojen hyökätessä sen kimppuun, päästi kammottavan pitkän yössä kiirivän huudon. Tämän jälkeen se alkoi upota hitaasti, poramaisesti kiertyen takaisin suon uumeniin.

Yksi hienoimpia kokemuksiani. Olin tosin jälkiruoaksi, tulilla keitetyn hernekeiton jälkeen, niellyt kourallisen madonlakkeja, mutta eihän ne nyt isoon mieheen mitenkään vaikuta.

Kätevä lista näistä hominin kaltaisista hihhuleista on esim. täällä :
http://www.meta-religion.com/Paranormale/Cryptozoology/hominids/hominids_of_the_world.htm

Seuraavalla kerralla puhutaankin hyönteisistä.

Vielä

Laitan myöhemmin locopressiin pieniä katkelmia kokoelman tarinoista. Myynnissä myös Diana Misteran Wingless, goottityylinen runokirja.

Locopol

Locopol-novellikokoelma on tullut painosta. Voit tilata sitä osoitteesta www.locopress.com. Locopress on pieni taiteilijaryhmä, sivut ovat vielä hieman kesken, mutta kyllä sieltä jo vähän tietoa saa ja foorumi on käytössä, teretulemas!

Locopol ei ole lapsille eikä herkille ihmisille tarkoitettu kokoelma, koska siinä on sen verran paljon makaaberia huumoria ja kirjaimet ovat täysin alastomina teoksen sivuilla,heh heh. Ja ei muuta hyvät inehmot, kuin rohkeasti tilaamaan tai ainakin tutustumaan!

Jiddu ja Ug Krishnamurti

Katsoin eilen dvd-elokuvan The Fountain. Siinähän käsiteltiin rakkauden ja elämän syvällisiä kysymyksiä. Elokuva nosti mieleeni Jiddun Ja UG:n, nämä tunnetut Krishnamurtin veijarit.

Jidduhan syntyi jo 1800-luvun lopulla ja myöhemmin , erottuaan Star-järjestön johdosta, hän kierteli luennoimassa ympäri maailmaa oivalluksen ja itsensä löytämisen merkityksestä.
Hänethän yritettiin nostaa Suur-Guruksi –yritetään edelleen- vaikka murdi sanoikin aina: älkää nuolko jalkojani! Hän myös käytti nahkakenkiä, vaikkei lihaa koskaan syönytkään. Mitä se taas tähän liittyy?

Hän korosti puhtaan tietoisuuden läsnäoloa ja varoitti auktoriteeteista, joista oma mieli on pahin.
Tapasin Jiddun veljeni kanssa Sveitsissä 1984 pari vuotta ennen hänen kuolemaansa, monien muiden ”vaeltajien kanssa”. Jidduhan eleli usein alppimajassaan, jonne hän oli tilannut erikoisvalmisteisen hammaslääkärintuolin, jossa sitten istui ja ihmetteli. Meditaation aikana hän koki koko päänsä muuttuvan yhdeksi suureksi silmäksi, joka sitten OLI, oli tietoisuuden kanssa yhtä. Tosin kuvailu on jo väärä tapa ilmaista asia, sillä liikumme aina sanojen alueella.

Jiddu puhui tuona kauniina päivänä lähinnä linnuista ja munakoisoista. Hänen lempiruokaansa oli näet gratinoidut munakoisot, joita hän imi hammaslääkärintuolissaan pää muuntuneena ensin pelkäksi pohjattomaksi Kidaksi ja sitten taas ihmetteleväksi Silmäksi. Hieno mies kaiken kaikkiaan.
Tässä yksi osoite lisätiedon hankkimiseksi: www.jkrishnamurti.org . Murdin kirjoista ja puheista on kaikilla paljon opittavaa.
The mind, both conscious and unconscious, is a bundle of memories, and when the mind says to itself, ‘I must be free of memory in order to understand reality’, that very wish to be free is part of memory. That is a fact. Therefore the mind no longer wishes to be anything: it merely faces the fact that it itself is memory; it does not wish to transform, it does not wish to become something else. When the mind sees that any action on its own part is still the functioning of memory, and therefore that it is incapable of finding truth, what then is the state of the mind? (choiceless awareness,Jiddu K)


Entä Uppaluri Gopala? No umppalumppa syntyi hieman myöhemmin, 1918 ja hän kuoli Italiassa 2007 alussa. Italiassa, jossa vierailen vuosittain, oli tarkoitus mennä tapaamaan häntäkin, mutta meni piru ja siirtyi tuonelaan liian aikaisin(minun kannaltani).

UG oli aluksi Jiddun ”oppilaana” pitkän aikaa, kunnes eriytti itsensä omalle tielleen. He kävivät myöhemmin keskustelujakin, mutta eivät löytäneet yhteistä säveltä. UG alkoi pitää Jiddua höyrähtäneenä vanha ukkona, kuten hän mainitsee eräässä haastattelussa Sveitsiläisessä meeditaatiojulkaisussa.

Kerran keskusteluaan Jiddun kanssa UG sanoi hänelle: "Again I asked him if there was anything behind the abstractions he was throwing at me, 'Come clean for once.' Then he said with great force, 'You have no way of knowing it!' Then I said, 'If I have no way of knowing it and you have no way of communicating it, what the hell have we been doing! I have wasted seven years listening to you. You can give your precious time to somebody else. I am leaving for New York tomorrow.'"

Ja UG Jiddusta(Jiddulle): you there? Or are you actually taking a journey with us? You pick a subject and ask us to proceed step by step, logically, rationally, sanely and intelligently. There comes a point when you exclaim, `I got it! Somebody got it?' It is theatrics. It's a performance. To put it crudely, it is burlesque. You take off and talk of love, bliss, beatitude, immensity and so on. But we are left high and dry. You are offering us bogus chartered flights.'

The question that was uppermost in my mind every time I encountered Krishnamurti was this: 'What is there behind all those abstractions you are throwing at me? Is there anything at all? I am not interested in your poetic and romantic descriptions. As for your abstractions, you are no match to the mighty thinkers that India has produced--you can't hold a candle to them. The way you describe things gives me the feeling that you have at least "seen the sugar"--to use a familiar traditional metaphor--but I am not sure that you have tasted the sugar.'

Heh. Kun katson Ug Krishnamurtin videoita youtubesta (erinomaista materiaalia hirvittävässä krapulassa, jolloin pää hajoaa muutenkin. tietoisuus on hyvinkin läsnä), hän muistuttaa pappavainaatani. Jos UGllä olisi kädessään pullo konjakkia ja hän puhuisi taskukelloista, sellunkeitosta ja toisesta maailmansodasta, eroa tuskin huomaisi. Tässä eräs osoite UGn materiaaliin: http://www.ugkrishnamurti.org/

UG ja Jiddu olivat kunnon äijiä, kannattaa tutustua videoihin netissä jo senkin takia, että ne ovat siellä. Ukot jatkavat kinasteluaan edelleen virtuaalisesti, joten pääsivät kai tavoitteisiinsa, jos heillä niitä oli. Kumpikin tietysti kieltää tällaisen väitteen huutamalla. Viva Krishnamurti! :D

Näin

Niin että hölökyn kölökyn vaan!

Yötyö

Hola todos!

Taas 7 yötä sanomalehtien jakamista takana. Jakopiirini on aika iso ja se käsittää kymmeniä hissittömiä kerrostaloja. Piirin jakojärjestyksen täytyy olla jonkun pirullisen Aivon suunnittelun tulosta; piiri alkaa hilpeän kevyesti parilla rivitalolla, hieman keho lämpiää, kaikki tuntuu vielä positiiviselta, elämä hymyilee.
Sitten tulee kunnon setti hissittömiä kerrostaloja, hiki valuu kuin Jangtse, pieni epäilyksen häivähdys hiipii mieleen, kunnes juuri ennen luovuttamisajatuksia tulee taas parit rivitalot, joiden aikana aivojen itsesuojelujärjestelmä palauttaa toivon. Tupakki huuleen tässä vaiheessa, muina miehinä.
Savujen jälkeen epämääräinen kolonna kerrostaloja, joiden aikana mielentila muuntuu kevyestä vitutuksesta puhtaaseen raivoon. Juuri ennen katkeamispistettä piiri kuitenkin helpottuu rivitalojen sarjalla ja mieli saa valehdeltua itselleen, että työmies on sentään erimies. Pirullista.
Sitten alkaa lopullinen koitos; kerrostalojen massiiviset kolonnat kohoavat edessä pimeinä vuorina, joiden edessä vanha kunnon Edmund Hillarykin olisi lähes paskonut punttiin. Alku menee staminalla ja lihaksilla, keskivaiheilla maitohapot syöksyvät jäseniin, pumppu hakkaa polyrytmisesti ja epätoivokin kääntyy kuolemaa edeltäväksi hilpeydeksi. Loppu menee jonkinlaisessa astraalisessa moodissa, jossa todellisuuden ja kuvitelman raja on jo kauan sitten hämärtynyt. Juuri kun luulet olevasi siirtynyt autuaammille jakomaille, piiri päättyy. Olet lähes kiitollinen sen suunnittelijalle tässä vaiheessa, raivon sijaan, ja palaat reitille nöyränä ja nälkäisenä seuraavana yönä.

Tarja

Jou!
Tuli käytyä Tarjan konsertissa joulukuussa Kuusankoskella, nimmaritkin piti pyytää ihan onnessaan :) Hieno konsertti, hieno tunnelma. Tässä pari kuvaa jotka otin sieltä (ei kaupallisiin tarkoituksiin, ei käyttöä ilman lupaani).

ovia

Unissakävijän outo kiehtova maailma
on viemässä kirjailijan sielun.

Unessa on liikettä ja värejä ja säveliä.
Unessa on marmorisia eläviä neitoja ja kirjavia hymyileviä katuja.

Unessa jumalan tytär laulaa heleästi korvaan
ja ulottuvilla on aina raikkaita sitrushedelmiä.

Unessa nuket puhuvat muovikieltä
ja vaaleanpunaiset piirretyt neitoset rakastelevat sinua.

Unessa on tyhjiä tietosanakirjoja ja autoja,
joilla ei voi ajaa kenenkään ylitse.

Unessa on tyttö nimeltä aurora ja pehmeitä kuperia ovia ,
jotka vievät huoneisiin joissa on lisää tällaisia ovia.

night of the falling stars

Tippuvien tähtien YÖ

sain kiinni yhden putoavan sakaran.se hohti ja se sykki.se oli lämmin ja valoisa.tulin heti mustasukkaiseksi siitä.yritin suojata sen hehkua takinliepeilläni vaikka se kohosi hohtavana tornina sylistäni.pakenin sen kanssa läpi peltojen,läpi lehtojen.kiipesin vuorelle ja olin sen kanssa kahden.olin jättänyt kaiken,myös rakkaani.eräänä yönä sen kyljestä alkoi vuotaa verta.sen valo alkoi heiketä.itsekkyyteni alkoi tuhota sen elinvoimaa. jne jne
(italiassa tippuvien tähtien yönä elokuussa 2007)

test

testing testing