Puuteria

Kävelin pitkin Virgin Avenueta vaateliikkeiden neonvalojen ja iskulauseiden sylkemänä. Tänne kaikki kerääntyivät, pintatodellisuuden basaareille. Minua alkoi puistattaa ja hakeuduin pian Putana Alleyn jätelavojen suojaan. Todellisuus oli heti rehdimpi, kuin kulunut orpo työmiehen hanska öljylammikossa.

Illan kuluessa huorat,unohdetut sirkustaiteilijat ja epäonnistuneet meklarit vierailivat kujalla, vaihtoivat sanan, joskus kaksi. Yksi nainen jäi ja vietti yötä kanssani. Lähes kuivan levitetyn sanomalehden alla sekä yllä vaihdoimme pikaisen kiihkon ihmeitä.

Kun heräsin kulkukissojen kusen hajuun oli paperivuoteeni tyhjä, nainen oli kadonnut. Vaaleanpunainen puuterirasia tyhjän oluttölkin päällä riitti todisteeksi minulle. Avasin rasian ja söin kuivettuneen puuterilaatan. Jollain tapaa lähes uskonnollinen kokemus.Hyvin suitsukkeinen.

Annoin tuoksun virrata sieluuni. Vedin sanomalehden korvilleni ja käänsin kylkeä.

Lumisade

Heräsin ja katsoin ikkunasta. En nähnyt mitään. Laitoin silmät päähäni vesilasista. Satoi.

Satoi valkoisia pieniä magdalenoja haarat avoinna, silmät jäisen sinisinä. Pukeuduin äkkiä ihooni ja hoippuroin pellolle. Erektio tuli ennen kuin ehdin edes makuulle vanhan kylvöjäljen uurteeseen. Pienet valkoiset taivashuorat sulivat kyrpääni ja tekivät näystäni toden.

Pian ne alkoivat jäätyä kiinni seisokkiini ja jääpuikko haaroissani kasvoi kohti pilviä. Jo pian se lävisti KUUN ja veti minut kiertoradalle.

Vetäytyminen

Yksiön kokoinen kulahtanut madeiran kypsytystynnyri, jonka maksoin parittelemalla, odotti minua kellarin hiplailevassa hämäryydessä. Olin suurentanut korkinreiän miehenmentäväksi ja sinne kävi tieni nyt, sensoriseen deprivaatioon.

Viinat ja muut mahdolliset normimielentilaa säikäyttävät kemikaalit olivat lopussa, joten oli turvauduttava viinisammion eristyksen suomaan aistituonelaan.

Riisuuduin ja ujutin itseni jättimäiseen tammiämpäriin. Avustajani -yksikätinen puolihullu marakatti- sulki korkin.

Vähän aikaa nauratti. Sitten aloin empiä kauhujeni skenaarioissa. Oli pakko hätä-onanoida valheellisen ja hetkellisen turvallisuudentunteen vuoksi. Se auttoi muutaman minuutin.

Aika kului hitaasti ja lopulta pysähtyi. Kaikki oli loppu. Kaikki oli alku.

Sopimuksen mukaan,viikon kuluttua, korkki aukesi. Minut pullotettiin,kuljetettiin myymälään. Joku söpö taidenainen osti minut alkoholikaupasta ja vei kotiinsa. Hän kaatoi minut koristeelliseen viinipikariin ja joi minua runsain maalatuin huulin. Hän humaltui minusta, rakasteli itseään tunteella jonka hänelle annoin ja nukahti. Näki unia, jotka sain aikaan.

Aamulla hän oksensi niin kuin ei koskaan ennen.

Tankkeri

Unohdin tosiaan mainita kadonneista lokikirjoista ja tankkerin kohtalosta.
Tankkeri paljastui myöhemmin, lehtikuvien perusteella, kaskelotiksi. Edelleen ihmettelen mitä käytin ruorina. Toivon, että se oli naaras.

Lokikirjojeni mukaan (vettynyt sanelunauhuri) blaa, blaa, sur rur ja plop.

Waits ja Benigni

Hola!

Teemalta tuli down by law, vanha Jarmussinussin klassikko. Waits, joka tietenkin on legenda yhdessä toisen huipun Roberto Benignin kanssa (huippu Danten hommissa ja komedioissa).

Itse näyttelen usein draamakomediaa krapulassa peilin kanssa.

Aika vierähtää, kun kerran kierähtää..

Jou!

Lähes vuoden sain hallittua Kaupunkiani. Kesäkuussa 2008 kaappasin tankkerin lähellä Kap Hornia,myin öljyt turkkilaisille painijoille ja täytin -pikemminkin "käytin" tankit etanolilla.

Kuukausien aikana sain luotua metallisaarelleni vääristyneen hierarkian, jonka tiesin kaatuvan viinan ja merisuolan ylikapasiteettiin. Sain yllättävän paljon (474) naaraspuolisia -muita en toki hyväksynytkään- miehistönjäseniä kelluvaan metallikommuuniini, kunnes energiani loppui, öljylamput sammuivat, etanoli päätti muuntaa itsensä metanoliksi, joka myytiin. Saaduilla rahoilla maksoin 474 mereen heitettyä kihlasormusta ja lentolippua kotiin.