Yksiön kokoinen kulahtanut madeiran kypsytystynnyri, jonka maksoin parittelemalla, odotti minua kellarin hiplailevassa hämäryydessä. Olin suurentanut korkinreiän miehenmentäväksi ja sinne kävi tieni nyt, sensoriseen deprivaatioon.
Viinat ja muut mahdolliset normimielentilaa säikäyttävät kemikaalit olivat lopussa, joten oli turvauduttava viinisammion eristyksen suomaan aistituonelaan.
Riisuuduin ja ujutin itseni jättimäiseen tammiämpäriin. Avustajani -yksikätinen puolihullu marakatti- sulki korkin.
Vähän aikaa nauratti. Sitten aloin empiä kauhujeni skenaarioissa. Oli pakko hätä-onanoida valheellisen ja hetkellisen turvallisuudentunteen vuoksi. Se auttoi muutaman minuutin.
Aika kului hitaasti ja lopulta pysähtyi. Kaikki oli loppu. Kaikki oli alku.
Sopimuksen mukaan,viikon kuluttua, korkki aukesi. Minut pullotettiin,kuljetettiin myymälään. Joku söpö taidenainen osti minut alkoholikaupasta ja vei kotiinsa. Hän kaatoi minut koristeelliseen viinipikariin ja joi minua runsain maalatuin huulin. Hän humaltui minusta, rakasteli itseään tunteella jonka hänelle annoin ja nukahti. Näki unia, jotka sain aikaan.
Aamulla hän oksensi niin kuin ei koskaan ennen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti